Maailman korkeimmat tornit

Kuinka korkeita ovat maailman korkeimmat rakennukset? Miten ne on rakennettu? Millaisista materiaaleista ne on valmistettu? Miten ne on perustettu? Kuka pesee niiden ikkunat?

Teknoluokkalaisten tornikilpailussa materiaaleina oli teräksen ja lasin sijasta aaltopahvi ja maalarinteippi ja aikaa vain 20 minuuttia. Silti tornit kohosivat korkeuksiin kiitettävän hienosti.

Kestävimmät rakenteet saatiin aikaan kiertämällä aaltopahvisuikaleista U:n tai L:n muotoisia palkkeja. Ne ryhmät, jotka tämän tajusivat, pärjäsivät kisassa.img_2070.jpgimg_2072.jpg

Mainokset

Tutkimumatka teknologiaan -kerhossa avoimet ovet ja Kaleva paikalla

Lauantaina 10.11. oli Tutkimusmatka teknologiaan -kerhossa avoimien ovien päivä. Paikalla vieraili mukavasti vanhempia, jotka pääsivät tutustumaan lastensa kerhotoimintaan. Lisäksi saimme mieluisia vieraita, kun sanomalehti Kaleva tuli tekemään juttua toiminnastamme. Kalevan kuvagalleriassa on paljon kuvia kerhosta.

Avointen ovien päivänä lapset saivat ensikosketuksen Micro:Bit-mikrokontrolleriin sekä jatkoivat sisustus- ja 3d-tulostusurakkaansa.

Tutkimusmatka teknologiaan 3.jpgTutkimusmatka teknologiaan 2.jpgTutkimusmatka teknologiaan 1.jpgTutkimusmatka teknologiaan.jpg

Leonardon ateljeessa

Mikä Leonardo Da Vincin keksinnöistä oli kaikista mielenkiintoisin? Mikä inspiroi? 5-6.lk:n valinnaiskurssilla perehdyttiin tämän häkellyttävän tuotteliaan renessanssineron hengentuotteisiin rakentamalla keksinnöistä pienoismalleja.

Leonardolla tuskin oli käytössään kuumaliimapistooleja, mutta meillä onneksi oli. Varapatruunoitakin taisi kulua melkoinen määrä. Tuotokset ovat joka tapauksessa henkeäsalpaavan hienoja.

Tietokone on osista tehty

6A-teknoluokkalaiset ovat ottaneet tänä syksynä totuttua suoraviivaisemman lähestymistavan tieto- ja viestintätekniikkaan. Lähestyimme tällä kertaa tietokoneita ruuvimeisseleiden ja porakoneiden kanssa.

Koulun vanhojen läppäreiden sisältä löytyi huomattava määrä elektroniikkaa. Jotkut osat, kuten emolevy, prosessori, DVD-asema ja kovalevy olivat selvästi tunnistettavissa, mutta esim. BIOS-piirin tai integroidun näytönohjaimen löytäminen oli haastavampaa. Osista kerätään näyttely Mediateekin seinälle, jotta myös muut oppilaat pääsevät tutustumaan tietokoneen sisuskaluihin.

IMG_2046img_2409.jpeg

Tutkimusmatka teknologiaan – Innokas-kerhojen pilotti Oulussa

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Siitä tuskin kukaan on tietoinen.

Kannattaako tulevaisuuteen silti yrittää valmistautua? Voimmeko pyrkiä tekemään tulevaisuudesta paremman? Totta kai!IMG_20181031_162124.jpg

Oulussa Myllytullin koulussa alkoi kuluvan vuoden lokakuun 10. päivä Tutkimusmatka teknologiaan nimeä kantava maker-kerho, jossa suunnitellaan, 3D-mallinnetaan & -tulostetaan, ohjelmoidaan sekä lopuksi askarrellaan oma unelmien huone. Kerho on maksuton, ja se on tarkoitettu 4. – 9. luokkalaisille keksinnöistä, teknologiasta ja käsillä tekemisestä kiinnostuneille oppilaille. Tutkimusmatka teknologiaan -kerhosta tulee valtakunnallinen konsepti. Oulussa alkaneessa pilottikerhossa on tarkoitus kartoittaa, millaisille oppilasmäärille kerho on hyvä pitää, minkälaisia materiaaleja kerhossa tarvitaan ja mitkä ovat ne asiat, jotka saavat lapset kiinnostumaan teknologiasta.

Koska innostus kerhoon osallistumisesta oli suuri (46 hakemusta!) ja mukaan mahtui vain 16, jouduttiin hakijoista mukaan pääsevät karsimaan hakemuksen perusteella välittyneen innostuksen perusteella.

Kerhossa oppilaat pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan oman unelmiensa huoneen hyödyntäen 3D-mallintamista ja -tulostamista. Huone rakennetaan sopivan kokoiseen pahviseen tai puiseen laatikkoon, esimerkiksi kenkälaatikkoon. Huone tapetoidaan, ja sinne luodaan kalusteet, valaistukset, ovet ja ikkunat. Mallintamiseen kerhossa käytetään hyvin helppokäyttöistä selainpohjaista TinkerCadia, jonka avulla 3D-mallintamiseen on mielekästä ottaa ensikosketus sen helppouden ja matalan kynnyksen käytettävyyden vuoksi. TinkerCad sisältää paljon valmiita muotoja, joita muokkaamalla ja yhdistelemällä voidaan luoda jotain täysin uutta ja omaa.

Lisäksi huoneeseen luodaan liikettä ja valoa ohjelmoimalla micro:bit -mikrokontrollereita. Micro:bit on vuonna 2015 kehitetty pieni mikrokontrolleri koulujen tietotekniikan opetusta varten Britannian yleisradioyhtiö BBC:n toimesta, ja niitä käytetään nykyisin paljon Suomenkin kouluissa.

Miksi juuri unelmien huone?

Tutkimusmatka teknologiaan -kerhon on suunnnitelut Rajakylän koulu yhteistyössä Innokkaan, OP:n ja Enfucen kanssa. Kerhon perustamiseen on ollut päällimmäisenä syynä huomattu tarve etenkin tyttöjen houkutteleminen teknologia-alan jatko-opintoihin. Suomalaiset tytöt ovat maailman huippuja luonnontieteissä, mutta eivät koe osaavansa niitä. Teknisen alan jatko-opinnoista tyttöjen osuus on alle 20%, mikä on Suomen kansantaloudenkin kannalta huolestuttava luku.IMG_20181031_162121.jpg

Mitä hyötyä kerhosta on?

Maker -kerholla on paljon annettavaa. Jo nykyisellään tietotekniikka on yksi nopeimmin kasvavista tieteen aloista. Tulevaisuudessa, digitalisaation ja älyjärjestelmien yhä yleistyessä, pienikin ymmärrys esimerkiksi ohjelmoinnista ja tietokoneen hyötykäytöstä on eduksi. Lapsi, joka ymmärtää mistä hänen elämässään jatkuvasti läsnä olevat asiat, kuten tietokoneet, puhelimet ja muut älylaitteet koostuvat ja miten ne toimivat, on vahvoilla tulevaisuudessakin.

Kerhon tarkoitus on innostaa ja motivoida nuoria luovuuteen ja tietotekniikan hyötykäytön pariin. Tietokoneella voi pelaamisen ja kavereiden kanssa chattailyn lisäksi tehdä paljon hyödyllisiäkin asioita. 3D-mallintamisen ja tulostamisen yhteydessä voi oppia muun muassa tietokoneavusteisesta suunnittelusta (CAD), kolmiulotteista hahmottamista, geometriaa, mittaamista, muotoilua ja prototyyppien valmistusta. Lisäksi kerhossa opitaan vuorovaikutustaitoja, ryhmätyöskentelyä ja suunnittelun taitoja.IMG_20181031_162212.jpg

Kerhokuulumisia

Kerho on kokoontunut nyt kaksi kertaa Myllytullin koulun juhlasalissa, joka tarjoaa loistavat puitteet tällaiselle kerhotoiminnalle. Jokainen kerhokerta kestää kaksi tuntia, jonka aikana vetäjä opettaa kerholaisille jotain uutta 3D-mallintamiseen tai ohjelmointiin liittyen. Sen jälkeen kerholaiset pääsevät itse tekemään, kokeilemaan ja luomaan. Kerhokertojen alussa pidämme pienen yhteisöllisen leikkihetken, jonka tarkoitus on säätää aivot kekseliäälle ja luovalle taajuudelle.

Ensimmäisellä kerralla kerholaiset tutustuivat toisiinsa, jakautuivat työpareihin (työparin kanssa on tarkoitus brainstormata ja kehitellä uusia ideoita) ja loivat TinkerCad -tunnukset. Lisäksi otettiin ensikatsaus siihen, mitä kerhossa tehdään. Pienten teknologiasta johtuneiden alkuvaikeuksien jälkeen kaikki saivat lopulta tunnuksensa luotua, ja kerholaiset pääsivät mallintamaan ensimmäistä tuotostaan. Erilaisia hahmoja pääsiäistipuista luurankoihin syntyi hyvään tahtiin.

Toisella kerralla saimme mukaamme pari uutta kerholaista, ja mallintamishommatkin pääsivät kunnolla vauhtiin. Ensimmäinen tulostuskin saatiin tehtyä! Kerholaiset ovat hyvin työskentelyorientoitunutta sakkia. Jokainen levittäytyy pitkin juhlasalia, usein parin kanssa, mutta välillä muodostuu pieniä ryhmiä, joista kuuluu hiljaista supinaa ja tietokoneen näppäinten ja hiiren napsutuksia. Kun kerholaisten näyttöpäätteiden takana kiertelee katsomassa ja neuvomassa, huomaa ilokseen, että siellä tehdään ihan oikeita juttuja. Onko tässä tulevia isoja nimiä design piireissä, tai saadaanko näiden lasten kädentaitoja ihmetellä jonain päivänä vaikkapa lääketieteen puolella?

Hyvää syksyä ja innostusta tietokoneiden parissa toivottelee kerhon vetäjä, Jaakko!

Jaakko Korpela, Oulu

Halloween-korumallisto julkaistu

Rumpujen pärinää ja pasuunoiden töräyksiä, kiitos! 6A-teknon uusi korumallisto on nyt julkaistu! Teemana on tänä syksynä Halloween, joten luvassa on karmivaa materiaalia kummituksista kurpitsoihin. Jos haluat säikäyttää kaverisi, tervetuloa ostoksille!

Syksyn korut on valmistettu vanerista, hiottu, petsattu ja lakattu, joten luokassa on ollut riittävästi tekemistä jokaiselle!

Hinta 5€/pari. Rahat kartuttavat 6A-teknoluokan luokkaretkirahastoa.

Näyttökuva 2018-10-18 kello 14.28.32

3D-tulostimen hankinta peruskoulussa

3D-tulostus on yksi nopeimmin kehittyviä ja kasvavia valmistusteknologiota. Kyseessä on valmistusteknologia, joka jo tällä hetkellä koskee jokaisen ihmisen elämää jollain tavalla. Kouluprojekteihin 3D-tulostus avaa ihan oman ulottuvuuden. Yhtäkkiä onkin mahdollista tehdä asioita, joista ei ole osannut edes uneksia. Kirjoituksen tarkoituksena on avata aihealuetta kokonaisuutena. Jutussa on paljon linkkejä, joista voi syventää tietämystään tulostukseen liittyvissä asioissa sekä löytää materiaalia oman opetustyön tueksi.

3D-tulostuksen perustoimintaperiaate on kolmiulotteisen kappaleen rakentaminen kerroksittain ainetta lisäämällä. Kappale tulostetaan tietokoneella suunnitellun 3D-mallin mukaan. Toimivia materiaaleja on paljon: mm. lukemattomat muovit, teräs, titaani, alumiini, lasi, betoni sekä erilaiset komposiitit kuten hiilikuidun ja eri muovien yhdistelmät. Peruskoulukäytössä tulostetaan käytännössä muoveja.

Tällä hetkellä 3D-tulostusta käytetään teollisuudessa ennen kaikkea tuotesuunnittelussa prototyyppien valmistukseen. Lisääntyvissä määrin sitä käytetään myös pienissä tuotantosarjoissa ja varaosien tulostamisessa. Myös yhä useammasta kodista löytyy tulostin, harrastajaluokan laitteiden muututtua halvemmiksi viime vuosien aikana.

 

Mitä hyötyä 3D-tulostuksen opettamisesta on ja mitä sen kautta voi oppia?

Tässä joitain asioita, jotka liittyvät 3D-tulostukseen ja sen avulla oppimiseen:

  • tietokone avusteinen suunnittelu (CAD)
  • 3D-mallinnus ja kolmiulotteinen hahmottaminen
  • geometria, muodot, mittaaminen ja päässälasku
  • muotoilu
  • prototyyppien valmistus tuotesuunnitteluprosessissa
  • materiaalitekniikka (muovit ja komposiitit)
  • erilaiset rakenteet ja lujuusoppi
  •    tutustuminen 3D-tulostuksen eri käyttösovelluksiin mm. teollisuudessa, lääketieteessä ja rakentamisessa

 

Esimerkkiprojekteja

Omien tuotteiden valmistamien 3D-tulostimella sisältää kaksi osiota: 3D-mallintamisen ja 3D-tulostamisen. Useimmiten oppilaiden projekteissa n. 80% ajasta ja vaivasta kuluu mallintamiseen, ja loput tulostamiseen. Projektien keskiössä on siis 3D-mallinnus ja tulostimet tekevät parhaassa tapauksessa sen mitä käsketään.

Alakoulun puolella 3D-tulostimet ovat olleet teknologiapainotteisten luokkiemme käytössä. Toteutettu on mm. kuvataiteen, äidinkielen ja teknisen työn yhteisprojekti, missä oppilaat käsikirjoittivat tarinan, suunnittelivat tarinan hahmojen ulkoasun sekä mallinsivat hahmot tietokoneella. 3D-mallit tulostettiin 3D-printterillä ja maalattiin. Lopuksi oppilaat tekivät hahmoilla animaatioelokuvan käsikirjoituksen mukaisesti. Teknisessä käsityössä kaikille oppilaille opetetaan 3D-mallinnuksen perusteet ja tulostetaan pieni itsesuunniteltu tuote. (https://rajakylatekno.wordpress.com/2014/04/09/suunnitelmasta-tuotteeksi/)

Yläkoulun puolella 3D-tulostusta on käytetty eniten teknisen käsityön opetuksessa. Seitsemännen luokan oppilaiden kanssa on harjoiteltu 3D-mallinnusta koruprojektin avulla. Toinen hyvä 6.-7.luokkien projekti on ollut leimasimen valmistaminen kankaanpainantaan. 8.- ja 9.-luokan valinnaisissa on tehty osia oppilaiden omiin projekteihin. 3D-tulostusta voi hyödyntää myös kuvataiteen muotoiluun liittyvissä tehtävissä. Tekstiilityössä puolestaan voi tulostaa vaikkapa uniikit napit omaan asuun ja molemmissa edellä mainituissa hyödyntää tulostettuja painolaattoja ja -rullia.

Koruprojekti                                                                                                                             https://www.youtube.com/watch?v=MEcvuBwnKVM

Tällä videolla enemmän koulumme tulostusprojekteja                                                             https://www.youtube.com/watch?v=6kKCTKTn2cM

 

3D-mallinnusohjelmat

Kaikki lähtee liikkeelle 3D-mallinnuksesta. Peruskoulukäyttöön soveltuvia ilmaisia mallinnusohjelmia on jo useita. Tällä hetkellä käytämme 3.-5. luokilla selainpohjaista TinkerCad:ia ja siitä eteenpäin SketchUpMake-ohjelmaa. Googlen palveluja hyödyntäville kouluille kätevä on selainpohjainen SketchUp. Joissain koulussa käytetään DesingSpark- tai Fusion 360-ohjelmia.

Ensimmäinen aloituskerta on yleensä täysin opettajajohtoinen, mutta ainakin SketchUpin kanssa on hyvä käyttää tutoriaalivideoita opiskeluun. Tällöin oppilaat voivat edetä harjoittelussa omaan tahtiin ja oppilaiden auttaminen on myös helpompaa. Suurin osa seitsemännen luokan oppilaista on oppinut SketchUp:in peruskäytön siten, että pystyvät suunnittelemaan omia töitään sen avulla. Seitsemännellä luokalla olemme perusharjoitteluun käyttäneet 3-4 x 135min. Hyödynnämme SketchUp-ohjelmaa teknisessä käsityössä paitsi 3D-tulostus kappaleiden mallintamiseen, niin myös mittapiirustusten tekoon lähes kaikissa yläkoulun projekteissa. Oppilaan mallinnettua oman työnsä, hän merkkaa siihen mitat ja tulostaa mittapiirustukset paperille.

Tästä linkistä löytyy materiaalia 3D-mallinnuksen ja 3D-tulostuksen perusteiden opettamiseen. Lisäksi tuolta löytyy SketchUp-itseopiskeluohje, jossa tallennusosio on O365 ympäristöön. Näitä voi vapaasti muokata opetuskäyttöön kunhan alkuperä näkyy. https://rajakylatekno.wordpress.com/opettajan-materiaalipankki/3d-mallinnus-ja-tulostus/

Linkit mallinnusohjelmiin

TinkerCad: https://www.tinkercad.com/#/

Selainpohjainen SketchUp: https://www.sketchup.com/products/sketchup-free

SketchUp: https://www.sketchup.com/download/all

DesingSpark:  https://www.rs-online.com/designspark/mechanical-download-and-installation

Fusion 360: https://www.autodesk.com/products/fusion-360/students-teachers-educators

 

Tulostimien ohjausohjelmat

Tulostimien ohjausohjelmat kehittyvät nopeasti ja ovat jo sillä tasolla, että yläkoulun oppilaat pystyvät käyttämään niitä lyhyellä perehdytyksellä tulostamisessa. Perusjuttuja pystyy tekemään melko helposti, mutta toisaalta 3D-tulostuksessa on todella paljon erilaisia muuttujia ja säätömahdollisuuksia. Esimerkiksi haastavampien muotojen tulostaminen, tai eri materiaalin käyttö vaatii aikaa perehtymiseen.

Kolme yleisintä tulostimien ohjausohjelmaa ovat RepetierHost, Cura ja Simplify 3D. RepetierHost ja Cura ovat ilmaisia ja Simplify 3D maksullinen. Kaikki ohjelmat toimivat koulukäytössä hyvin, mutta omasta mielestäni RepetierHost on intuitiivisin oppilaille.

Oman näkemykseni mukaan on pedagogisesti hyvä, että 3D-tulostin on kiinni tietokoneessa. Tällöin kappaleen tulostimen lämpötilojen ohjaus, yms. on reaaliaikaista ja havainnollista. Toinen vaihtoehto on siis säätää tulostettavan kappaleen asetukset suunnittelukoneella ja siirtää tulostettava tiedosto muistikortilla, muistitikulla tai wifi-yhteydellä itsenäisesti toimivalle tulostimelle. Toki niitäkin pystyy yleensä säätämään tulostuksen aikana, jos tulostimessa on näyttö.

Tulostusnopeus voi olla joskus pullonkaula, mutta siinä auttaa useampi tulostin. Jos koko opetusryhmä tekee jotain tulostettavaa, on pedagogisesti järkevää olla vähintään kaksi tulostinta, joita käytetään yhtä aikaa. Useammastakaan ei ole haittaa. Tällä hetkellä koulullamme on kolme tulostinta, jolloin itse tulostus ei ole yleensä hidasta projekteja. Koruprojektissa olen rajannut kappaleen maksimikooksi noin 5x40x40mm. Keskimääräinen tulostusaika projektissa on ollut n.10 min. Isommissa projekteissa isompien kappaleiden tulostaminen vie helposti useita tunteja, joten tulostus käynnistetään tunnilla ja tulostuksen aikana työstetään projektin muita osa-alueita eteenpäin.

Tulostusnopeuteen pystyy vaikuttamaan myös eri asetuksilla. Tärkeimmät kaksi ovat tulostuksen kerrospaksuus ja kappaleen täyttöaste. Yleisimmät kerrospaksuudet koulukäytössä ovat 0.1, 0.2 ja 0.3mm. 0,1mm kerrospaksuus on paikallaan kun halutaan sileä sivupinta (esim. korun valumalli) ja 0,3mm kun halutaan mahdollisimman nopea tulostus ja pinnan laadulla ei ole niin väliä (esim. leimasin). Aika ja kerrospaksuus ovat kääntäen verrannollisia. Esim. yhden tunnin tulostus 0,3 mm kerrospaksuudella muuttuu lähes kolmen tunnin tulostukseksi, kun kerrospaksuus pudotetaan 0,1mm:iin. Täyttöasteprosentti kertoo puolestaan kuinka suuri osa kappaleen sisuksesta täytetään tulostettaessa. Mitä suurempi osa kappaleen sisuksista täytetään, sitä kauemmin aikaa tulostamiseen tietenkin kuluu. Käytämme oppilastöiden tulostukseen pääsääntöisesti 15%:in täytöastetta, jolloin tulostus on nopeaa ja kappaleen kestävyys on yleensä riittävä. Tällä täyttöasteella kappaleen sisälle tulostuu tukiverkko, jonka silmäkoko on n. 5x5mm. Suurempaa lujuutta vaativissa kappaleisssa täyttöasteen voi nostaa vaikka 100%:iin.

3D-tulostus on hyvä apu moneen tuotesuunnittelu- ja muotoiluprojektiin. Se mahdollistaa rakenteet, joita ei ole aikaisemmin pystynyt kouluympäristössä tekemään, kuten oppilaan itse suunnittelemat persoonalliset elektroniikan laitekotelot. Oppilaiden motivaatiotaso on myös ollut tulostusprojekteissa korkea. Kaiken kaikkiaan 3D-tulostus avaa kokonaan uuden ja mielenkiintoisen maailman.

 

3D-tulostimen hankinnassa huomioitavaa

Selvitä seuraavat asiat ennen ostopäätöstä:

  • Käyttäjien ja käytön määrä? Yksi vai useampia tulostimia?
  • Yksi vai useampia tulostussuuttimia? Kahden suuttimen suurin etu on tällä hetkellä veteen liukenevan tms. tukimateriaalin käyttö. Kaksiväritulostus on ohjelmallisesti vielä liian hankalaa suurimmalle osalle oppilaista ja opettajista.
  • Käytetäänkö tietokonetta tulostimen ohjaamiseen vai käytetäänkö tulostinta itsenäisenä yksikkönä?
  • Tapahtuuko tiedostojen siirto Wifillä, USB-tikulla, muistikortilla vai onko tietokone kiinni tulostimessa? Tarkista yhteensopivuudet.
  • Käyttöönoton helppous?
  • Perehdytyskoulutuksen saatavuus? Jos aikaisempaa kokemusta ei ole, niin hanki perehdytyskoulutus. Hinnat 150-800€ riippuen tarjoajasta ja koulutuksen pituudesta.
  • Tulostimen kalibroinnin helppous?
  • Tulostuslangan vaihdon helppous?
  • Tuetut tulostusmateriaalit? Useampi parempi.
  • Onko mahdollisuus käyttää yleistä 1.75mm tulostuslankaa vai onko tulostinvalmistajalla oma lanka-/kasettijärjestelmä?
  • Toimintavarmuus?
  • Tulostimessa pitäisi olla lämmitettävä tulostusalusta.
  • Tulostusalueen suuresta koosta ei koulukäytön aikaresurssin takia ole paljoa hyötyä. 150mm tai 200mm suuntaansa mielestäni riittää.
  • Laitteen perushuollon helppous ja varaosien saatavuus?
  • Kotimaisuus ja kotimainen tuotetuki?
  • Miten takuuajan huolto/korjaus on järjestetty?
  • Miten Huollot ja korjaukset onnistuu takuuajan jälkeen?
  • Hinta?
  • Kuinka äänekäs? Hiljaisen työskentelyn tilaan ei kaikkia tulostimia voi sijoittaa.
  • Tulostimelle pitää koulukäytössä olla kohdepoisto, tai muuten huomioitava käry ja pienhiukkaspäästöt. https://www.ttl.fi/uudet-ohjeet-nain-tyoskentelet-turvallisesti-3d-tulostinten/

                      Esimerkki tulostimien kärynpoiston järjestämisestä. Kuva Tuomo Einiö

 

Tulostimien vertailua

Eri tulostinmalleja on suomessakin saatavana useita kymmeniä, tai jopa satoja erilaisia. Koostin alla olevaan taulukkoon perustietoa itse testaamistani tulostinmalleista. Lisäksi olen keskustellut joka koneen kohdalla vähintään kahden konetta käyttäneen kanssa. Jokaista näitä laitetta on käytössä suomen peruskouluissa ja minkä tahansa laitteen voi hankkia. Jokaisessa laitteessa on omat hyvät ja huonot puolensa, joita yritän valaista alla olevassa taulukossa. Tällä hetkellä kaikkia tulostimia saa Suomesta, tuotetuki on Suomessa ja huolto toimii ainakin jollakin tavalla.

Mielenkiintoista on ollut myös se, että jokaisesta listalla olevasta tulostinmallista on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia. Ulkomaisissa koneissa ongelmat ovat yleensä liittyneet kokoonpanon laatuun ja siihen liittyviin virheisiin sekä toisaalta varaosien hitaaseen saatavuuteen ja takuuhuoltojen hitauteen. Kotimaisilla koneilla ongelmat ovat liittyneet valmistussarjojen alkupään koneisiin, joiden lastentauteja on korjattu. Nyt laitteet on saatu toimimaan jo hyvin. Toisaalta myös kaikenlainen tuotetuki varaosineen ja huoltoineen on toiminut kotimaisilla koneilla kokemusten mukaan hieman paremmin.

Kaikkiin taulukossa oleviin tulostimiin on myös saatavissa perehdytyskoulutus Anycubicia lukuunottamatta. Toisaalta siihenkin löytyy hyvät ohjeet ja koneen käyttöönotto oli kohtalaisen helppoa. Kaksi seitsemännen luokan tyttöä kasasi tulostimen yhdellä oppitunnilla ja ohjelmien asentamiseen ohjeiden mukaan sekä kalibrointiin meni n. 20min. Tämän jälkeen tulostin oli käyttövalmis.

Taulukon viimeisenä on Minifactory MF3, jonka valmistus on jo lopetettu. Otin se taulukkoon kuitenkin vertailun vuoksi, koska se on edelleen yksi yleisimpiä tulostimia peruskouluissa ja itsellä on eniten kokemusta siitä. Toinen taulukon ”ulkopuolinen” on XYZ Da Vinci 1.0 pro 3in1, jossa on tulostin, 3D-skanneri ja pienitehoinen laserkaiverrin yhdessä. Pelkäksi tulostimeksi en laitetta suosittele, mutta pienen koulun yleislaitteena sekin menettelee.

Jos ulkomailta tilaaminen onnistuu, niin hyviä koulukäyttökokemuksia löytyy mm. Prusa i3 mk2- ja mk3-tulostimista. Yksi harkinnan arvoinen laite voisi olla myös RoboxDual. Ensimmäinen Robox oli susi mekaanisen laadun osalta, mutta yhden käyttäjäkokemuksen perusteella ensimmäisen version laatuongelmat on saatu korjattua uuteen Dual-versioon.

Opiskele 3D-tulostuksesta lisää MiniFactory:n erinomaisilta soittolistoilta YouTube:ssa. Kaikille soveltuvia ovat mm. materiaalit ja ongelmatilanteet. https://www.youtube.com/user/miniFactoryFI/playlists

 

Juttuja 3D-tulostuksesta

http://www.lut.fi/documents/10633/335186/140512+Firpa+Annual+Meeting+2014+Mika+Salmi.pdf/3393d84c-4691-4774-90b2-0d0c844c14f1

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tulostin_printtaa_uuden_ihon

http://tieku.fi/teknologia/3d-tulostus/ennatys-uusi-lentokone-sisaltaa-tuhat-3d-tulostettua-osaa

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/imatralaislaite-on-ainoa-maailmassa-ja-saattaa-mullistaa-koko-rakennusteollisuuden/5197868

 

Jouni Karsikas

Teknoluokkatoiminnan tilannekatsaus

Rajakylän koulussa Oulussa 2012 alettiin miettiä kuinka teknologiaprojektit voisi nivoa laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja osaksi koulun arkea. Syntyi idea teknologiapainotteisista luokista. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön apurahan avulla pääsimme pilotoimaan ja kehittämään teknoluokkatoimintaa. Myöhemmin 100v-säätiöltä saamallamme rahoituksella saimme luotua lopullisesti toimivan konseptin, joka toimii meidän koulussamme. Hundrediin päästyämme saimme kansallista ja kansainvälistäkin näkyvyyttä. Saimme isomman summan rahoitusta teknoluokkatoiminnan kehittämiseen OPH:lta yhdessä Lappeenrannan ja Kuopion kanssa. Myös 100v-säätiö antoi 20 000€:n apurahan teknoluokkatoiminnan levittämiseen valtakunnallisesti.

Lukuvuosi 2017-18 on ollut teknoluokkatoiminnan näkökulmasta erinomainen. Olemme kehittäneet toimintaamme sekä luoneet monistettavaa mallia yhä valmiimmaksi Kuopion ja Lappeenrannan kanssa. Lisäksi 100-v-säätiön rahoituksen avulla teknoluokkatoiminta aloitettiin viidessä uudessa koulussa: Vanttilan koulussa Espoossa (1.lk Mari Pulkkinen), Normaalikoululla Tampereella (3.lk Janne Nissinen), Poutun koululla Lapualla (5.-6.lk Kari Västinsalo), Ylikylän koulussa Rovaniemellä (Anna-Kristiina Rahkala 4.lk) ja Kaakkurin koulussa Oulussa (Petri Kemppinen ja Samuli Sorvari  2kpl 4.lk).

Haimme joukkoomme kehittäjäopettajia, joilla teknologia on hallussa ja tietynlainen yhteneväinen pedagoginen ajattelutapa. Tarkoituksenamme oli saada myös luokkia mukaan eri puolelta kaunista isänmaatamme sekä eri luokka-asteilta. Kaiken kaikkiaan onnistuimme tässä rekrytointiprosessissa äärimmäisen hyvin. Saimme innokkaita ja työteliäitä teknologiaosaajia, joiden oli helppo sisäistää teknologiapainotteisen luokan toiminnallinen ja yhteisöllinen pedagogia. Jokainen mukaan lähtenyt hankekoulu sai 3500€ käynnistysrahan, jolla kehotettiin kohdenatamaan suunnitteluaikaan, tarvittavaa välineistöön sekä sijais- ja matkustuskuluihin. Tämän kohtuullisen pienen rahoituksen lisäksi jokainen koulu on itse satsannut toimintaan mukavasti. Osa enemmän ja osa hiukan vähemmän, mutta on ollut hieno huomata koulujen johdonkin sitoutuneen nykyaikaisen pedagogian haltuun ottamiseen ja kehittämiseen. Jokaisen koulun saavutuksista voin olla ylpeä. Mukana on ollut opettajia, joiden teknologinen osaaminen on ollut itsellä huippuluokkaa jo alussa, mutta olipa mukana ihan tavallisiakin opettajia, joilla ei ennen tätä lukuvuotta ollut suurempaa kosketuspintaan teknologian hyödyntämiseen opetuksessa.

Olemme levittäneet teknoluokkaintoa kolmessa eri seminaarissa luennoitsijoina/ panelisteina: ITK-messuilla, Taide- ja Teknologia –semiaarissa sekä sukupuoli ohjauksessa –seminaarissa. Olemme saaneet kovasti positiivista palautetta kaikissa seminaareissa. Viimeksi mainitun seminaarin aiheena oli opiskelu- ja työpaikkojen todella huolestuttava segregaatio sukupuolen mukaan. Suomalaiset tytöt ovat maailman huippuja luonnontieteissä, mutta eivät koe olevansa hyviä niissä eivätkä hakeudu opiskelemaan teknologiaa. 84% teknologiaopiskelijoista ovat poikia! Teknoluokkatoiminnassa olemme entistä enemmän ottaneet tämän sukupuolitietoisuuden huomioon. Pyrimme luomaan kokonaisuuksia, joista myös tytöt voivat nauttia ja innostua. Kaksi äärimmäisen onnistunutta tällaista projektia on ollut luokan maskoteille tehtävät teknologiahuoneet sekä koruprojekti, jossa 5.lk oppilaat ovat laserleikanneet itsesuunnittelemiaan koruja ja myyneet niitä eri tapahtumissa. Luokka on saanut todellakin kokea mitä yrittäjyys on sen valoineen ja varjopuolineenkin. Rahaa korumyynnillä luokka keräsi puolessa vuodessa n.2000€ robotiikan koululaiskisoihin Tampereelle kohdistuvaa luokkaretkeä varten. Tämän näkyvyyden kautta olemme suunnittelemassa valtakunnallista teknologiakerhokokonaisuutta, jonka sisällöillä pyritään houkuttelemaan tyttöjä innostumaan teknologiasta. Toki kerhot ovat avoinna kaikille, mutta sisällöt ovat sellaisia, että ne todennäköisesti houkuttelevat tyttöjäkin mukaan. Rahoitus näihin kerhoihin on tarkoitus saada yksityiseltä sektorilta. Tuntuu, että jaamme yhteisen huolen valtakunnallisesta teknologiaosaamisvajeesta, joka heijastuu jo tällä hetkellä osaavien opiskelijoiden ja työntekijöiden saatavuuteen. Tulevaisuudessa on suuri pelko, että menetämme osaamattomuutemme vuoksi valtiona potentiaalia, joka meillä olisi käsillä yhtenä huipputeknologian ja osaamisen kärkimaana.

Tarkemmin Rajakylän teknoluokan toimintaan pääsee tutustumaan blogistamme https://rajakylatekno.wordpress.com/ kautta. Blogiin olemme myös tehneet vapaasti käytettävää materiaalipankkia opettajille, jotta eri opettajat osaisivat tarjota pedagogisesti mietittyä teknologiakasvatusta oppilailleen eri puolella Suomea. Valtakunnallisen teknoluokkaverkoston toimintaan pääsee tutustumaan http://teknoluokka.wordpress.com/ -blogista.

Meidän kauttamme sadat oppilaat ympäri maan ovat saaneet mielekkäitä, pedagogisesti toimivia oppimiskokonaisuuksia. Olemme onnistuneet lukuvuoden tavoitteessa erinomaisesti, ja useilta osin jopa ylittäneet ne. Teknoluokkaverkosto elää ja voi hyvin!

Erinomaista kesää!
Jussi ja muu teknotiimi

4B-luokka FabLab-projektissa

Teknoluokkatoiminnan myötä koulumme muutkin luokat saavat nauttia teknologiakokonaisuuksista aiempaa enemmän. Lukuvuoden suurimpana teknoluokkien ulkopuolisena teknoponnistuksena oli 4b-luokan mukava seitsemän viikkoa kestänyt FabLab-projekti, joka tehtiin yhteistyössä yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Projektissa toteutettiin digikaveri, josta kirjoitettin videoita sarjakuvia ja tarinoita. Lisäksi oppilaat tekivät 3d-tulosteen sekä harjoittelivat ohjelmointia. Kaiken kruunasi viimeisen vierailun yhteinen herkuttelu sekä diplomien jakaminen.

Erinomaista ja tekologiarikasta kesää kaikille blogimme seuraajille!

 

Teeppä ite! Make it now -päivä Rajakylän koululla

Maker ja DIY ovat tällä hetkellä kovasti pinnalla olevia juttuja, joten päätimme järjestää mahdollisuuden Rajakylän koulun ympäristössä asuville lapsille ja vanhemmille osallistua lauantaina 5.5.2018 koulullamme järjestettyyn Make it now -päivään. Päivän aikana pääsi osallistumaan yhteen neljästä pajasta, joista jokaisesta sai mukaansa ainutlaatuisen, itse suunnittelellun ja tehdyn tuotteen. Pajoissa hyödynnettiin koulullamme olevia laitteita ja materiaaleja. Yhtenä vaihtoehtona oli pingismailapaja, jossa laadukkaista materiaaleista pääsi rakentamaan itselleen pingismailan. Toinen paja keskittyi 3D-mallinnukseen ja -tulostukseen, jossa oman Sketchup-suunnittellun pohjalta tulostettiin 3D-tulostimella avaimenperä. Kolmas vaihtoehto oli korusuunnittelupaja, jossa Vectr-ohjelmalla suunniteltiin erilaisia korva- ja kaulakoruja. Korut leikattiin vanerista tai akryylista laserleikkurilla. Neljännessä pajassa suunniteltiin Silhouette studio -ohjelman avulla kuvia ja tekstejä t-paitaan. Suunnitellut kuvat leikattiin vinyylileikkurilla ja siirrettiin silittämällä omaan tai teknoluokilta hankittuun t-paitaan.

Päivään osallitui yhteensä n. 50 alueemme lasta ja aikuista ja innokkuutta kaikissa pajoissa oli kiitettävästi. Päivän aikana myös kokeiltiin koulun pingispöydällä itse valmistettuja mailoja harjoituspelien kautta ja poseerattiin itse suunniteltujen ja toteutettujen tuotteiden kanssa pajojen vetäjien ottamissa kuvissa. Pajoihin liittyvää ohjemateriaalia löydät blogimme materiaalipankista. Kiitos kaikille mukana olleille! Tässä vielä kuvia päivästä:

Rajakylän teknotiimi: Arto Hietapelto, Jouni Karsikas, Jussi Näykki ja Markus Packalén