Kirjoittaja: markuspackalen

Technology Class Teacher in Rajakylä Elementary School

Innokas-aluemestaruuskisat 2018

Oulun Tietomaa, eli Luuppi antoi kouluaisille lämpimän kädenpuristuksen tarjoamalla hulppeat tilansa robottikisoja varten! Auditoriossa kisailivat oppilaiden rakentamat viivanseuraajarobotit, eli forulat sekä jyhkeät Sumo-robotit. Kisahuuman lisäksi nämä robotti-insinöörit pääsivät kokemaan myös Tietomaan upeita näyttelyitä. Voittaja oli molemmissa sarjoissa pokaalinsa ansainnut. Onnittelut Eero ja Samu!

 

 

European Robotics Forum

Tampereelle kerääntyi tällä viikolla kattava joukko robotiikan osaajia maailmalta pohtimaan alan tulevaisuutta teemalla ”Robots and us”.  Innokas-verkosto oli mukana esittelemässä, miten robotit ovat esillä suomalaisten koululaisten arjessa.

Kyselin tapaamiltani robotiikan ammatilaisilta, mikä sai heidät alun perin innostumaan roboteista, ja aika moni oli saanut ensimmäisen inspiraationsa jo lapsena koulun robottikerhoista, kodin Lego-leikeistä tai elokuvista. Eräs brittiläinen robottikäsiä rakentava yritys oli lähtenyt liikkeelle teiniporukan autotallirakenteluharrastuksesta. Toinen oli saanut inspiraationsa Star Wars-roboteista. Kolmas oli kokeillut koulussa Lego-robotteja.

Foorumilla oli esillä myös paljon mielenkiintoista teknologiaa, esim. robotteja, teknisiä ratkaisuja, testausjärjestelmiä ja konenäkösovelluksia. Näistä pieni kooste alla.

Markus Packalén

 

Rajakylätekno Design #ystävänpäivä

Mitä herrasmies antaa lahjaksi rakkaalleen ystävänpäivänä? Koruja tietysti. Tähän tarkoitukseen sopivat enemmän kuin mainiosti Rajakylän teknoluokan suunnittelemat korvakorut.

Ystävänpäivätempauksessamme koruja myytiin Oulun yliopistolla Olon kahviossa, Op.fi-tuotekehityslaboratoriossa Elektroniikkatiellä, sekä Rajakylän ja Myllyojan koulujen opettajanhuoneissa. Myyntitempaus oli onnistunut. Kysyntä kohtasi tarjonnan ja Robocup-matkakassamme karttui mukavasti.

Toivomme, että korut voivat yllättää ja tuottaa iloa muulloinkin. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut mallistostamme!

IMG_0950

Värkkäämö

Suuret kiitokset Yli-Iin koulun väelle antoisasta vierailupäivästä Värkkäämössä! Oli ilo nähdä, miten koulussa oli uskallettu laittaa uudet tuulet puhaltamaan. Vaikutuksen tekivät etenkin fiksut, motivoituneet ja asialleen omistautuneet oppilaat, jotka esittelivät värkkäämön tiloja ja mahdollisuuksia sekä siellä valmistettuja töitä.

Toivomme, että Rajakylän teknoluokkien ja Yli-Iin koulun Värkkäämön välille voi tulevaisuudessa rakentua monta siltaa, joita pitkin inspiroivat ideat ja kuumottelevat keksinnöt voivat kulkea.

Jatketaan tämän ja STEAM:in tiimoilta jo lähiviikkoina!

Anne, Jussi, Markus, Arto ja Jouni

 

Mehän ollaan niinku töissä täällä!

Näin intensiivistä projektia ei teknoluokassa olla vielä nähty. Joku oppilas kommentoikin, ettei tämä tunnu enää koululta vaan työltä, siis positiivisessa merkityksessä. Fiiliksen voi hyvin ymmärtää. Työskentely on ollut lähestulkoon ammattilaistasoa.

Luokan lemmikkidinosaurus, Masa tilasi meiltä talon ja taloon elämää helpottavia älykkäitä järjestelmiä. Mikäs siinä, teknoluokkalaiset tarttuivat toimeen ja suunnittelivat Oulun yliopiston LET-maisteriohjelman opiskelijoiden ohjauksessa taloon olohuoneen, makkarin, saunan, diskon ja ensiapuhuoneen. Mitäpä muuta 65 miljoonaa vuotta sitten elänyt Triceratops voisi enää toivoa!?

Ensimmäisen päivän työtunnit kuluivat ryhmäytymiseen, tiedonhankintaan, suunnitteluun, luonnosteluun ja töiden jakamiseen. Toisena ja kolmantena päivänä pyöräilimme ihan oikean työmatkan Oulun yliopiston FabLabiin, jossa huoneet valmistettiin laserleikkurilla. Sähköratkaisuja, älyä ja valoa saatiin aikaan Micro:biteillä, joka tässä vaiheessa syksyä on jo hyvinkin tuttu työkalu. Sisustusta ja huonekaluja rakennettiin rautakaupan näytepalamateriaaleista ja tulostettiin 3d-tulostimilla. Kun työskentely flow hiipui, lisää tehoja kerättiin kevyellä työpaikkaluonaalla yliopiston Subwayssa.

Miltä Masan talo näyttää? Se julkaistaan seuraavassa postauksessa. Alla vähän esimakua tulevasta.

Ilma on ainetta.

Onko tämä totta vai tarua? Parasta todistaa väite rakentamalla laite, joka käyttää tätä fysiikan lainalaisuutta hyväkseen.

Neljäsluokkalaisten käsissä syntyi muutamassa tunnissa monta pientä, mutta näppärää lennokkia. Työskentely vaati tarkkaa silmää, vakaata kättä ja kärsivällistä viimeistelyotetta, mutta lopulta tuli valmista. Moni oppilas hihkui iloisen yllättyneenä, kun lennokki lopulta liisi ilman halki suoraan ja tasaisesti tai teki näyttäviä silmukoita. Yleensä kuvataiteen tunnilla askarrellaan pelkkiä koristeita, mutta nämä olivat oikeita, toimivia laitteita!

Oikeastaan työn opettavaisin vaihe oli lennokin tuunaaminen: siipien vääntely, painon määrän säätäminen ja lisäosien suunnittelu. Uskon, että juuri tässä tuunausvaiheessa syttyivät ne uudet, tärkeät oivallukset ilman fysiikasta, painovoimasta ja aerodynamiikasta.

Ankkalinnan ammattilaiset

Aku Ankka-lehden järjestämässä suuressa lukijakyselyssä oli selvitetty lasten unelma-ammatteja. Ankkalinnan ammattilaisista kiinnostavimmaksi oli valittu… ei suinkaan upporikas seikkailijamultimiljadööri Roope, vaan sympaattinen keksijänero Pelle Peloton! Rajakylän teknoluokkalaiset saavat taas tällä viikolla leikkiä Pelleä ja keksiä maailman hienoimman lautapelin! Onko se korttipeli, lautapeli, strategiapeli, tuuripeli, tietopeli vai liikuntapeli? Pian nähdään!

Lue Aku Ankan ammattikyselystä täältä:

http://www.hs.fi/lastenuutiset/a1478059672693

Donald Duck Figurine Profile

Kuva: Flickr

Starting from the Scratch

Moni nykyhetken pelinikkareista on kokenut ensimmäisen tietokonepelaamisen huuman Commodore 64-kotitietokoneiden 8-bittisiä pelejä hakatessaan. Silloin 80-luvulla harva arvasi, että tulevaisuudessa samanlaisia pelejä voi ohjelmoida palikoista rakentelemalla.

Scratch-ohjelmointiympäristö mallintaa todellista pelinkehitystä todella ansiokkaalla tavalla. Voisiko olla parempaa ponnhaduslautaa ohjelmoinnin sfääreihin, kuin avoin yhteistö, jossa koodia jaetaan ja parastetaan (remix)?

Rajakylän koulun teknologiakerholaisten Scratch-pikakurssilla ohjelmointimopo meinasi aivan karata käsistä. Vaikka monta palikkaohjelmointikurssia olen pitänyt, tällaista menoa en ole ennen nähnyt. Kahden puolitoistatuntisen aikana n. kymppivuotiaat saivat aikaan toimivia pelejä, joissa on itse piirretyt grafiikat. Suosittelen kokeilemaan!

https://scratch.mit.edu/studios/3484089/

img_2707