ilmailu

Ilmailun iloja

Lennokkiharrastus on kevyimmillään paperilennokkien taittelua. Rajakylän 5A-teknoluokka tähtäsi yhden askeleen korkeammalle, eli aloitti rakentelun Pressprint-lennokeista. Yksinkertainen lennokki syntyy, kun leikkaa lennokin sivuprofiilin, siiven sekä korkeusperäsimen, asettaa ne oikeille paikoille ja kiinnittää koneen nokkaan 1-3 klemmaria. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Jotta lennokki saadaan lentämään oikeasti hyvin, täytyy käyttää paljon aikaa säätämiseen, yrittämiseen ja erehtymiseen, siihen prosessiin, josta entinen pääministerimme käytti nimitystä ”iterointi”. 5A-teknon lentokoneteknikot eivät jääneet vatuloimaan, vaan säätivät siiven paikkaa, käänsivät siivekkeitä, siirsivät painopistettä ja piirsivät sydämiä koneen siipiin. Sydämien merkitys jäi epäselväksi, mutta muut, jopa pienetkin muutokset koneen muodoissa vaikuttivat paljon sen lento-ominaisuuksiin. Innokkaimmat ehtivät tehdä useita koneita eri malleilla ja moni niistä liisi upeasti koulun aulan halki.

Ilma on ainetta.

Onko tämä totta vai tarua? Parasta todistaa väite rakentamalla laite, joka käyttää tätä fysiikan lainalaisuutta hyväkseen.

Neljäsluokkalaisten käsissä syntyi muutamassa tunnissa monta pientä, mutta näppärää lennokkia. Työskentely vaati tarkkaa silmää, vakaata kättä ja kärsivällistä viimeistelyotetta, mutta lopulta tuli valmista. Moni oppilas hihkui iloisen yllättyneenä, kun lennokki lopulta liisi ilman halki suoraan ja tasaisesti tai teki näyttäviä silmukoita. Yleensä kuvataiteen tunnilla askarrellaan pelkkiä koristeita, mutta nämä olivat oikeita, toimivia laitteita!

Oikeastaan työn opettavaisin vaihe oli lennokin tuunaaminen: siipien vääntely, painon määrän säätäminen ja lisäosien suunnittelu. Uskon, että juuri tässä tuunausvaiheessa syttyivät ne uudet, tärkeät oivallukset ilman fysiikasta, painovoimasta ja aerodynamiikasta.