maker

Perheiden avaruusseikkailu/ Rover adventure

(Link to the English language page)

Keskiviikkona 28.4. Rajakylän koululla järjestettiin teknoluokalle ja heidän vanhemmilleen avaruushenkinen seikkailu STEAM-tilassa. Seikkailun aikana perheet pääsivät tutustumaan mm. 3D-tulostukseen ja koodauksen perusteisiin (BeeBot, Sphero ja Osmot) erilaisten haastetehtävien kautta. Tapahtuman kehyskertomuksena toimi tarina, jossa NASAn avaruusalus laskeutui Marsiin 18.2.2021, mutta yhteys alukseen oli kadotettu. Osallistujien tehtävänä oli illan aikana kerätä erilaisia tehtäviä tehden koodin osia, jotka yhdistämällä saatiin aluksen automaattikorjaus käynnistettyä. Tapahtuman tavoitteena oli tutustuttaa lasten huoltajat koulun STEAM-pedagogiaan. Tehtävät on kuvattu yksityiskohtaisesti englanninkielisessä blogitekstissä.

Kuva 1: Lapset vanhempineen pääsivät kokeilemaan alkeiskoodausta mm. Spherojen ja BeeBotien avulla.

Tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa keskeisessä roolissa olivat Oulun yliopiston kansainvälisen LET (Learning, Education and Technology) -maisteriohjelman opiskelijat, jotka toteuttivat avaruusseikkailun osana opintojaan. Tapahtumaan osallistui yhteensä kahdeksan perhettä, ja vanhemmilta saatu palaute oli positiivista ja kannustavaa. Vanhemmista oli mielenkiintoista nähdä ja kokea, miten koulussamme toteutetaan STEAM-pedagogiikkaa. Myös oppilaat pitivät tapahtumaa kiinnostavana ja innostavana. Tavoitteenamme onkin jatkaa tällaista avointa toimintaa koululla koronatilanteen helpotettua.

Essi ja LET-opiskelijat Filip, Galina ja Eeli

9.-luokan projekteja

Koulumme ensimmäinen teknoporukka päättää peruskoulunsa ja suuntaa syksyllä kohti uusia haasteita. Tienraivaajien osa ei ole aina ollut helppo, mutta monenlaista on varmasti opittu ja yläkoulun edetessä on valmistunut hienoja projekteja, joista tässä pari.

  1. Humbucker-Single coil -Single coil

Vaihdoin sähkökitarani tallamikiksi kaksikelaisen, mutta myös yksikelaiseksi puolitettavan mikin, Seymour Duncanin Little 59 -mallisen stratocasterin tallamikin. Jotta mikin voisi puolittaa, tarvittiin myös uusi potikka/volume-kytkin. Kyseessä on siis niin sanottu HSS-kytkentä (Humbucker-Single coil-Single coil). Homma oli yllättävän haastava: juotoksia oli monia, ja ne täytyi tehdä pienessä tilassa. Erityisesti ongelmia tuotti ground-piuhojen juottaminen potikan kapeaan kylkeen. Itselläni ei mikkien vaihdosta ollut myöskään aiempaa kokemusta. Ongelmista huolimatta mikki saatiin toimimaan heti ensimmäisellä yrityksellä, ja homma pelittää.  

Humbuckerin (eli kaksikelaisen mikin) ja yksikelaisen mikin ero on se, että yksikelaiset mikit tyypillisesti kuulostavat kirkkaammilta ja terävemmiltä, ja niissä yleensä on enemmän attackia kuin kaksikelaisissa. Ensimmäiset kitaramikit olivat tosiaan yksikelaisia, ja Stratocaster-mallisissa kitaroissa (kuten omassani) on yleensä yksikelaiset mikit. Kaksikelaiset yleisesti kuulostavat lämpimämmiltä ja täyteläisimmiltä, sekä niissä on enemmän inputia kahden käämin vuoksi (mikkien toiminta perustuu siis sähkömagneettisen induktioon). Kaksikelaisissa on myös vähemmän huminaa suhteessa inputiin, koska käämit ovat kytketty vastavaiheisesti, eli toisen kelan napaisuus on käänteinen suhteessa toiseen. Vaihtamalla kitaran, jossa kaikki mikit ovat yksikelaisia, tallamikiksi humbuckerin, kitaraan saa enemmän monipuolisuutta ja erilaisia saundeja.                 – Otso Kotila –

Videolla demo mikkien soundierosta

     

      2. Pyörän uusi elämä

Koululle tarjotaan ajoittain lahjoituspyöriä kunnostettaviksi. Tässä projektissa laadukas, mutta jo hetken aikaa vähemmällä käytöllä ollut Crescentin  maasturi syntyi uudelleen sinkulana, eli yksivaihteisena pyöränä. Pyörän joustokeula oli ruostunut jumiin, liikkuvat osat kaipasivat huoltoa ja väritys päivittämistä. Konstan ideana olikin tehdä pyörästä mahdollisimman kevyt ja tyylikäs.

Projekti alkoi pyörän purkamisella sekä rungon ja osien hiomisella ja maalaamisella. Maaleina käytettiin Mastonin Decorative-sarjan maaleja, joilla osiin saatiin kullan kiiltoa ja metallinhohtavaa mustaa. Kaksi muuta isompaa kokonaisuutta oli uuden joustokeulan asennus  ja 24-vaihteisen voimansiirroon muuttaminen yksivaihteiseksi. Varsinkin voimansiirto aiheutti hieman harmaita hiuksia. Lopulta ketjunkiristysongelma ratkaistiin jättämällä alkuperäinen takavaihtaja kiristimeksi, se vain lukittiin oikeaan asentoon. Lisäksi takahammasrataskasetista rälläköitiin ylimääräiset hammasrattaat pois rumentamasta. Näin Crescent sai uuden elämän lisääntyneellä katu-uskottavuudella.

Jouni Karsikas

 

Irti arjesta arjen teknologialla

Rajakylän koululla järjestettiin viime viikolla Innokas-verkoston Arjen teknologiaa -koulutuksen lähitapaaminen. Ensimmäisen päivän ajan opettajat opiskelivat Micro:bitin ja Adafruit Circuit Playgroundin käyttöä ja toisena päivänä heidän taitonsa punnittiin. Innovaatioprosessi-tehtävässä osallistujien piti valita hahmo, jolle he rakentavat keksinnön. Kullervon ongelmana on jatkuva epäonni ja synkkyys, Roope Ankalla ei ole koskaan riittävästi rahaa ja Darth Vaderilla… No, varmaan hänelläkin on ongelmansa.

Nämä henkilöt saivat ratkaisuja ongelmiinsa mitä odottamattomammilla tavoilla! Mummorobotti, Kullervon ruoka-automaatti, Roope Ankan rahantuplaaja, Ystävänalle ja Diskoservoraippa ovat keksintöjen A-luokkaa.

Opettajat ovat jo palanneet kouluihinsa. Mielenkiintoista nähdä, millaisia kutkuttavia keksintöjä heidän luokissaan syntyy kevään aikana!

Ilmasta voimaa – 5. luokan STEAM-projekti

5. teknoluokan syksyn ensimmäisessä teknologiaprojektissa perehdyttiin tuulimyllyihin ja -voimaloihin. Aloitimme työn etsimällä tietoa tuulimyllyistä ja -voimaloista ja löydettyjä tietoja esiteltiin luokassa toisille. Lopuksi kerätyt tiedot koostettiin seinälle tietopankiksi. Seuraavaksi ratkaistavaksi tuli varsinainen STEAM-haaste: Rakenna tuulimylly, joka jaksaa nostaa Lego-ukon 30 cm korkeuteen. Tätä haastetta oppilaat alkoivat ryhmissä ratkomaan hyödyntäen aiemmin tehtyä tiedonhakua.

Tuulimyllyjä lähdettiin ensin suunnittelemaan ottaen huomioon annetun haasteen tuomat reunaehdot mm. tuulimyllyn koosta. Suunnittelussa tuli huomioida myös tukevuus, toiminnallisuus ja esteettisyys. Erityisesti propellin koko, muoto ja materiaalin valinta askarruttivat aluksi, mutta kokeilujen kautta päädyttiin toimiviin ratkaisuihin. Rakentamisvaihe toteutettiin erilaisia käsityö- ja askartelumateriaaleja sekä -välineitä hyödyntäen. Kaikkien ryhmien rakentamat tuulimyllyt selvisivät annetusta haasteesta ja lisäksi ryhmät kisasivat toisiaan vastaan tuulimyllyjensä kyvystä nostaa mahdollisimman suuri punnus. Lisähaasteena oli rakentaa tuulivoimalan prototyyppi ja mitata sen tuottaman sähkön jännite yleismittarin avulla.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lisätietoa tästä ja muista alakoulun 3.-6. luokkien STEAM-haasteista löydät blogimme STEAM-osiosta.

Arto Hietapelto

 

Pohjoismaat ja Baltian valtiot lautapeleinä

Päätimme lähteä tutustumaan ympäristöopissa aiheena oleviin Pohjoismaihin ja Baltian valtioihin hieman eri tavalla. Toteutimme ryhmissä lautapelit, joista jokaisen tuli liittyä johonkin edellä mainituista maista. Näin alkunsa saivat mm. Ruotsiin linkittyvä Candy World -peli ja Islantiin linkittyvä Pako saarelta. Lautapelejä tehdessä hyödynsimme käsityö- ja askartelutaitojen ja -materiaalien lisäksi mm. Microbit-mikrokontrolleria, TinkerCadia ja 3D-tulostusta sekä greenscreeniä ja iPadia.

Lisätietoja lautapeliprojektista löydät blogimme materiaalipankista löytyvästä projektikortista. Tässä lautapeleistä tehdyt mainokset, joissa on hyödynnetty iPadilla tehtyä greenscreen-kuvausta, musiikin tunnilla (Garagebandilla) tehtyjä taustamusiikkeja ja lopuksi vielä iMovieta mainosvideoiden editoinnissa.

Candy World
Pako saarelta
Tanskan kiertomatka
Norjaseikkailu
Viron nähtävyydet

Lautapeliprojektin ohessa painettiin jokaiselle 4A-teknoluokkalaiselle oma teknopaita, jossa teknoluokkalogon lisäksi komeilee myös jokaisen itse suunnittelema nimiteksti. Paidat puetaan ylpeänä päälle mm. kevään robotiikka- ja ohjelmointikisoihin osallistuttaessa.

4A-teknoluokkalaiset painotuoreet teknopaidat päällä joulukuussa 2018.

Arto Hietapelto

Leonardon ateljeessa

Mikä Leonardo Da Vincin keksinnöistä oli kaikista mielenkiintoisin? Mikä inspiroi? 5-6.lk:n valinnaiskurssilla perehdyttiin tämän häkellyttävän tuotteliaan renessanssineron hengentuotteisiin rakentamalla keksinnöistä pienoismalleja.

Leonardolla tuskin oli käytössään kuumaliimapistooleja, mutta meillä onneksi oli. Varapatruunoitakin taisi kulua melkoinen määrä. Tuotokset ovat joka tapauksessa henkeäsalpaavan hienoja.

Halloween-korumallisto julkaistu

Rumpujen pärinää ja pasuunoiden töräyksiä, kiitos! 6A-teknon uusi korumallisto on nyt julkaistu! Teemana on tänä syksynä Halloween, joten luvassa on karmivaa materiaalia kummituksista kurpitsoihin. Jos haluat säikäyttää kaverisi, tervetuloa ostoksille!

Syksyn korut on valmistettu vanerista, hiottu, petsattu ja lakattu, joten luokassa on ollut riittävästi tekemistä jokaiselle!

Hinta 5€/pari. Rahat kartuttavat 6A-teknoluokan luokkaretkirahastoa.

Näyttökuva 2018-10-18 kello 14.28.32

Värkkäämö

Suuret kiitokset Yli-Iin koulun väelle antoisasta vierailupäivästä Värkkäämössä! Oli ilo nähdä, miten koulussa oli uskallettu laittaa uudet tuulet puhaltamaan. Vaikutuksen tekivät etenkin fiksut, motivoituneet ja asialleen omistautuneet oppilaat, jotka esittelivät värkkäämön tiloja ja mahdollisuuksia sekä siellä valmistettuja töitä.

Toivomme, että Rajakylän teknoluokkien ja Yli-Iin koulun Värkkäämön välille voi tulevaisuudessa rakentua monta siltaa, joita pitkin inspiroivat ideat ja kuumottelevat keksinnöt voivat kulkea.

Jatketaan tämän ja STEAM:in tiimoilta jo lähiviikkoina!

Anne, Jussi, Markus, Arto ja Jouni

 

Tee se itse VR-lasit

VR tarkoittaa paitsi Valtion Rautateitä, myös virtuaalitodellisuutta, Virtual Reality:ä. Siinä ajatus on upottaa käyttäjä digitaalisesti luotuun todellisuuteen (Immersio). Käyttäjä voi katsella ympärilleen, liikkua ja toimia virtuaalitodellisuudessa virtuaalilasien kautta. Laseja on laaja kirjo, joista kenties tunnetuimpia ovat mallit Samsung Gear VR, Playstation VR ja HTC VIVE. Kalliit laitteet tarjoavat tarkan, sujuvan ja immersiivisen virtuaalitodellisuuskokemuksen, mutta myös pikkurahalla pääsee kurkistamaan virtuaalimaailmaan.

Mobiili VR:ssä kännykästä tehdään virtuaalitodellisuuslaite lataamalla siihen asiaan kuuluva sovellus ja asettamalla se VR-silmikkoon. Silmikossa on linssit, joiden läpi käyttäjä katsoo kännykän ruutua. Kun ruudulla pyörivän videon tai pelin näkymä jaetaan sopivasti erikseen molemmille silmille, syntyy stereonäön tuottama syvyysvaikutelma. Kännykässä olevan gyroskoopin kautta sovellus mukautuu käyttäjän pään liikkeisiin, jolloin tämä voi katsella ympärilleen virtuaalisessa maailmassa tai 360-videossa.

Mobiili VR:n pääset helposti käsiksi Googlen nerokkaan Cardboard:n kautta. Vastaavat virtuaalilasit voit valmistaa helposti itsekin, joko leikkaamalla pahvista Googlen vapaasti jaettavan mallin mukaan tai rakentamalla Rajakylän teknoluokan suunnittelemat premium-mallin mobiili VR-lasit.

Oulussa luodaan uutta

”Uutta luovat monialaiset oppimiskokonaisuudet”-koulutuksen nimi on niin pitkä, että harva opettaja ehtii lukea sitä loppuun koulutuskalenterista tai sähköpostimainoksesta välituntikiireiden keskellä. Onneksi 17 opettajaa Oulusta ja lähialueilta oli ehtinyt. Tällaisella porukalla vietimme tiistain ja keskiviikon kouluttautumassa digitaalisten työkalujen parissa ja suunnittelemassa monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Oulun työpajoissa saattoi aistia oikein luovan ja dynaamisen tekemisen meiningin!

Koulutuspäivät olivat osa Innokas-verkoston järjestämää toukokuuhun asti kestävää koulutuskokonaisuutta, jossa opettajat seitsemällä eri paikkakunnilla kokoontuvat yhtä aikaa suunnittelemaan oppiaineita ja laaja-alaista osaamista yhdisteleviä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Ohjelmassa on etäluentoja Helsingistä sekä koulutusta ja tehtäviä paikallisissa ryhmissä. Ideana on, että joka paikkakunnalla toteutettavissa monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa, eli MOK:eissa, käytetään innovaatioprosessia omasta lähiympäristöstä nousevien ongelmien ratkaisemiseen. Prosessin aikana oppilaat ideoivat, suunnittelevat ja rakentavat tuotteen, joka ratkaisee ongelman.

Kun ongelmanratkaisua harjoiteltiin Oulussa, tuloksena oli mm. korishenkinen roskakori, johon on mukava heitellä roskia, läksyistä muistuttava infotaulu-sovellus ja personoitava ja vaatteita kuivattava oppilaan oma kaappi koulun käytävälle. Mielenkiinnolla odotan, millaisia keksintöjä oppilaat itse tuottavat kevään MOKeissa.

Markus Packalén, Luokanopettaja, kouluttaja, Rajakylän koulu, Oulu