Teknologiakasvatus

Koodausta, pelaamista ja katsaus teknologiakehityksen historiaan

Tällä viikolla teknoluokilla oli vierailupäivä Oulun keskustassa, joka sisälsi monenmoista mielenkiintoista tietoa, kokeiltavaa ja ihmeteltävää. Matkat taittuivat näppärästi kaupungin reittibusseilla BusinessOulun tukemana. BusinessOulun kautta saimme myös yritysten yhteystiedot ja pääsimme sopimaan vierailuista.

Ensimmäinen vierailupaikka oli Oulun Torinrannassa sijaitseva Pelikampus, jossa toimivat mm. Suomen Koodikoulu ja Fingersoft. Suomen koodikoululla oppilaat pääsivät testailemaan vielä kehitysvaiheessa olevaa yhteistoiminnallisesti pelattavaa kertotaulupeliä, jossa kertotaulujen osaamisen lisäksi vaadittiin yhteistyötaitoja koko porukalta. Pääsimme myös harjoittelemaan koodaustaitoja Suomen koodikoulun ohjaajien avustuksella. Pelikampuksella pääsimme myös tutustumaan kaikkien tuntemaan oululaiseen pelifirmaan nimeltä Fingersoft. Pääsimme tutustumaan firman tiloihin ja kuulimme miten pelien kehittäminen Fingersoftilla tapahtuu. Monen mielestä päivän kohokohtia olivat selfiet Newton Billin kanssa, ajokokemus ajosimulaattorilla ja kotiin viemiseksi saatu Hill Climb Racing 2 -lippis tai -pipo.

Toisena vierailukohteena eväiden syömisen jälkeen oli Oulun taidemuseo, jossa pääsimme aluksi ohjatulle kierrokselle Näytönpaikka pohjoisessa piilaaksossa -näyttelyyn. Saimme kuulla monia mielenkiintoisia seikkoja Oulun teknologiateollisuuden ja -tutkimuksen historiasta. Kierroksen jälkeen jokainen pääsi vielä itse kokeilemaan ja perehtymään tarkemmin näyttelyn antiin, jossa tekemistä olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille vierailupäivästä!

Mainokset

Valoa pimeyden keskelle: Led-valaisin kierrätysmateriaaleista

Tänä syksynä Rajakylän koululla aloitti jälleen uusi teknologiapainotteinen luokka 3. luokalta. Alkusyksyn käytimme ryhmäytymiseen ja yhteisten toimintamallien opetteluun ja harjoitteluun. Syksyn edetessä luokkaamme muutti luokan oma maskotti, Matti-majava, jonka talvivalmisteluihin liittyy myös ensimmäinen toteuttamamme teknoprojekti. Huomasimme, että talvea kohden mennessä illat ja aamut ovat jo hämäriä ja erityisesti yöt pimeitä. Tarvitsemme siis keinotekoista valoa auringonvalon korvaajaksi. Oppilaat saivat tehtäväkseen suunnitella Matti-majavalle led-valaisimen, jossa hyödynnetään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Kodeista löytyikin monenlaisia purkkeja ja pakkauksia, joita lähdimme yhdessä muokkaamaan valaisimen koteloiksi.

Sähkövirtaa valaisimeen saadaan USB-johdon kautta, joita monelta löytyi myös kotoa, esimerkiksi vanhoista tarpeettomiksi käyneistä latureista. Lisäksi tarvitaan led-poltin ja vastus, joiden toimintaperiaateeseen tutustuimme ja opettelimme miten komponenttien juottaminen tapahtuu. Samalla kertasimme myös mitä tarkoittaa avoin ja suljettu virtapiiri. Tarkemmin elektroniikkaosion työvaiheista on kerrottu Kreetta Blomsterin tekemästä ohjeesta, joka löytyy dokumenttikansiosta. Kreetta opiskelee luokanopettajaksi Oulun yliopistossa ja hän vastasi tämän projektin elektroniikkaosion toteutuksesta.

Lopuksi oli tehtävänä kiinnittää toimiva led-valo aiemmin tehtyyn koteloon ja vielä viimeistellä valaisin käyttöön sopivaksi. Harjoittelimme myös itsearviointia ja palautteen antamista Qridi-arviointityökalun avulla. Ennen joulua on tarkoitus vielä kirjoittaa lyhyt raportti omasta valaisimesta, johon liitämme kuvan jokaisen omasta tuotoksesta. Keräsimme valaisimet Matti-majavan ympärille luokkamme pimeimpään kulmaukseen, jossa ne ovat esillä vielä jonkin aikaa. Jouluksi valaisimet lähtevät kuitenkin jo oppilaiden koteihin, jossa niistä on varmasti iloa jokaiselle valaisimen suunnittelijalle ja rakentajalle.

Led-valaisimet ja Matti-majava

Lisätietoa tästä projektista ja muita teknoluokan dokumentteja voit ladata itsellesi dokumenttikansiostamme.

Tee se itse VR-lasit

VR tarkoittaa paitsi Valtion Rautateitä, myös virtuaalitodellisuutta, Virtual Reality:ä. Siinä ajatus on upottaa käyttäjä digitaalisesti luotuun todellisuuteen (Immersio). Käyttäjä voi katsella ympärilleen, liikkua ja toimia virtuaalitodellisuudessa virtuaalilasien kautta. Laseja on laaja kirjo, joista kenties tunnetuimpia ovat mallit Samsung Gear VR, Playstation VR ja HTC VIVE. Kalliit laitteet tarjoavat tarkan, sujuvan ja immersiivisen virtuaalitodellisuuskokemuksen, mutta myös pikkurahalla pääsee kurkistamaan virtuaalimaailmaan.

Mobiili VR:ssä kännykästä tehdään virtuaalitodellisuuslaite lataamalla siihen asiaan kuuluva sovellus ja asettamalla se VR-silmikkoon. Silmikossa on linssit, joiden läpi käyttäjä katsoo kännykän ruutua. Kun ruudulla pyörivän videon tai pelin näkymä jaetaan sopivasti erikseen molemmille silmille, syntyy stereonäön tuottama syvyysvaikutelma. Kännykässä olevan gyroskoopin kautta sovellus mukautuu käyttäjän pään liikkeisiin, jolloin tämä voi katsella ympärilleen virtuaalisessa maailmassa tai 360-videossa.

Mobiili VR:n pääset helposti käsiksi Googlen nerokkaan Cardboard:n kautta. Vastaavat virtuaalilasit voit valmistaa helposti itsekin, joko leikkaamalla pahvista Googlen vapaasti jaettavan mallin mukaan tai rakentamalla Rajakylän teknoluokan suunnittelemat premium-mallin mobiili VR-lasit.

Ilman selkärankaa

Ilman selkärankaa elämä olisi vaikeaa, paitsi jos sattuu kuulumaan selkärangattomien eläinten ryhmään. Teknoluokka 5A aloitti syksyn rakentamalla ansoja selkärangattomille eläimille.

Pulloansa rakennetaan katkaisemalla iso limpparipullo paksuimmasta kohdastaan ja teippaamalla yläosa suppiloksi alaosan sisälle. Pullon pohjalle syötiksi kaadetaan veden, hiivan ja sokerin seosta. Pari pulloansaa houkutteli hyvin pieniä hyönteisiä, kuten hyttysiä ja kärpäsiä, mutta ansan sijoituspaikka sekä houkutinainesten määrä vaikutti selvästi ansan suosioon.

Teippiansa on tarkoitettu maata pitkin kulkevien kahdeksanjalkaisten selkärangattomien nappaamiseen. Teknoluokan teippiansat koituivat muutaman onnettoman hämähäkin kohtaloksi, mutta suurta saalista emme saaneet. Tätä täytyy kehitellä eteenpäin.

Parhaiten toimi maahan kaivettuun kuoppaan asetettu ja hyvin maisemoitu purkkiansa. Se keräsi hämähäkkejä, muurahaisia, matoja ja jopa muutaman tuhatjalkaisen tiskiaineliuokseen lillumaan.

Ansan rakentamisen lisäksi tässä harjoituksessa kuumottelevaa oli hyönteisten tutkiminen mikroskoopilla ja niiden luokitteleminen selkärangattomien eri alaryhmiin. Oppimiskokemuksena aivan verratonta touhua!

Hetkiä Oulun historiasta

Neljäsluokkalaisten monialainen oppimiskokonaisuus oli tällä kertaa yhdistelmä tiedonhakua, ryhmätyötä, tietotekstin kirjoittamista ja käsityöaskartelua. Oppilaat valitsivat Oulun historiasta itseään kiinnostavan aiheen, johon perehtyivät netissä ja kirjastossa. Tästä aiheesta kirjoitettiin tietotekstit, jotka linkitettiin pienoismalliin QR-koodien avulla. Laser-leikkuri osoittautui oivaksi työkaluksi pienoismallien rakentamisessa. Talot syntyivät sillä käden käänteessä.

Viikkoon lisämausteensa antoi Sara Wacklin, joka kirjansa välityksellä kertoi elävästi erilaisia hassuja ja uskomattomia tapauksia Oululaisten edesottamuksista.

FabLab4School

Teknoluokan hirsitaloprojekti huipentui tällä viikolla kaksipäiväiseen vierailuun Oulun yliopiston FabLabissa. Meidän luokan mattoveitset, sahat, kuumaliimat ja balsahirret olivat kyllä ”so last week” verrattuna FabLabin jääkaapin kokoiseen 3D-tulostimeen, laser-leikkureihin, CNC-jyrsimiin. Perinteisen ja modernin käsityön kohtaaminen tuotti kuitenkin paljon mielenkiintoista tekemistä ja erityisesti oppimista.

Hirsitalo tarvitsee tietysti valot. Tätä tarkoitusta varten leikkasimme poikki kasan USB-johtoja, ja juotimme niiden päähän vastukset ja LED:it. Rakensipa joku johtoon kytkimenkin. Tiesitkö, että USB-johdon musta ja punainen johto tarjoavat 5V jännitteen. Tämä riittää mukavasti pienten sähkölaitteiden pyörittämiseen.

Monen oppilaan mielikuvitusta kutkutti eniten laser-leikkuri. Inkscapella sai helposti piirreltyä avaimenperiä ja laatikkotaloja, jotka sitten leikattiin MDF-levystä. Tätä täytyy saada lisää!

Uusi tuttavuus oli Innokas-verkoston teknoluokalle tarjoama mikrokontrolleri, BBC MicroBit. Oppilaat saivat hetkessä aikaan LED-hymynaamoja, lämpömittareita ja Kivi-Paperi-Sakset -pelejä. Laitteeseen on integroitu hurja määrä sensoreita, esim. lämpötilasensori, kiihtyvyyssensori, valosensori ja kompassi. Lisäksi laitteen saa bluetoothilla kiinni kännykkään. Parasta on kuitenkin verkkopohjainen ohjelmointiympäristö, jossa voi käyttää useita eri kieliä Pythonista lohko-ohjelmointiin.

Täytyy antaa kiitos ja kumarrus FabLabin Antille ja Ivanille, jotka antoivat asiantuntijuutensa oppilaiden käyttöön. Ehkä vierailun onnistumista kuvaavat parhaiten nämä oppilaiden suusta kuulemani lauseet: ”Ehkä minusta sittenkin voisi tulla isona ohjelmoija!”, ”Mistä näitä ledejä, vastuksia ja tinaa voi ostaa?” ja ”Saako tänne jäädä vielä pidemmäksi aikaa?”.

 

Tasakerta ja piilukirves

Nämä käsitteet, sekä monta muuta uutta ja mielenkiintoista asiaa tulivat tutuiksi hirsirakentamisen ammattilaisen, Eetu Marjakankaan vieraillessa Rajakylän teknoluokassa. Eetun ajatukset ja kokemukset toivat mukavasti käytännön näkökulmaa oppilaiden omien hirsitalojen rakentamiseen. Oppilaiden kysymyksiin esim. hirsitalon eristävyydestä ja katon rakentamisesta löytyi asiantuntevia vastauksia. Kenties parhaiten mieleen jäi Eetun mukanaan tuoma pienoismalli, jonka avulla oli helppoa havainnollistaa ristisalvokset sekä hirren ylä- ja alapinnan muoto.

Ensi viikolla hirsitaloprojekti jatkuu Oulun yliopiston FabLabissa.

Luokassa vedetään hirsiä.

Mutta ei silti nukuta! Kyse on 4A-teknoluokan hirsitaloprojektista. Näistä mökeistä tulee hieman tavallista omakotitaloa pienempiä, mutta muuten aivan oikeaoppisia hirsitaloja. Sahaamme hirret balsapuusta suunnitelmien mukaiseen määrämittaan, veistämme oikeat salvokset ja kokoamme rungot ihan itse. Ensi viikolla luokkaan saapuu oikea rakennustarkastaja tutkimaan työn laatua, joten on parasta pitää taso korkealla!

Vettä pitävä katto olisi tarkoitus rakentaa parin viikon päästä Oulun yliopiston FabLabissa, jossa askartelemme taloon myös led-valaistuksen. Nopeimmat talonikkarit pääsevät kenties yhdistämään projektiin myös hieman ohjelmointia BBCMicroBit-mikrokontrollerien avulla.

Hirsitaloprojekti on osa teknologiapainotteisten luokkien Kaupunki-teemaa.

Ilma on ainetta.

Onko tämä totta vai tarua? Parasta todistaa väite rakentamalla laite, joka käyttää tätä fysiikan lainalaisuutta hyväkseen.

Neljäsluokkalaisten käsissä syntyi muutamassa tunnissa monta pientä, mutta näppärää lennokkia. Työskentely vaati tarkkaa silmää, vakaata kättä ja kärsivällistä viimeistelyotetta, mutta lopulta tuli valmista. Moni oppilas hihkui iloisen yllättyneenä, kun lennokki lopulta liisi ilman halki suoraan ja tasaisesti tai teki näyttäviä silmukoita. Yleensä kuvataiteen tunnilla askarrellaan pelkkiä koristeita, mutta nämä olivat oikeita, toimivia laitteita!

Oikeastaan työn opettavaisin vaihe oli lennokin tuunaaminen: siipien vääntely, painon määrän säätäminen ja lisäosien suunnittelu. Uskon, että juuri tässä tuunausvaiheessa syttyivät ne uudet, tärkeät oivallukset ilman fysiikasta, painovoimasta ja aerodynamiikasta.

Ankkalinnan ammattilaiset

Aku Ankka-lehden järjestämässä suuressa lukijakyselyssä oli selvitetty lasten unelma-ammatteja. Ankkalinnan ammattilaisista kiinnostavimmaksi oli valittu… ei suinkaan upporikas seikkailijamultimiljadööri Roope, vaan sympaattinen keksijänero Pelle Peloton! Rajakylän teknoluokkalaiset saavat taas tällä viikolla leikkiä Pelleä ja keksiä maailman hienoimman lautapelin! Onko se korttipeli, lautapeli, strategiapeli, tuuripeli, tietopeli vai liikuntapeli? Pian nähdään!

Lue Aku Ankan ammattikyselystä täältä:

http://www.hs.fi/lastenuutiset/a1478059672693

Donald Duck Figurine Profile

Kuva: Flickr