Viime kevääksi YLE oli suunnitellut Galaxissa ja Areenassa nähtäväksi erinomaiselle Robomestarit-formaatille jatkoa. Koronan vuoksi pystyimme kuitenkin kuvaamaan ainoastaan esittelyjakson, mutta onneksi nyt syksyllä saimme vietyä tämän ikimuistoisen kokonaisuuden maaliin. On mahtavaa päästä mukaan tällaisen projektiin, jossa valtakunnan parhaat ohjelmantekijät Jyrki Laaksosen johdolla ja Suomen teknologiaopetuksen kärki Innokas-verkoston voimin toteuttajat yhteistyössä huikean tv-formaatin. Ensimmäinen kausi oli todella onnistunut, mutta kyllähän tämä toinen oli vielä parempi. Ohjelman jännitys säilyi aivan kalkkiviivoille saakka. Kymmenet tuhannet lapset ja nuoret oppivat ohjelman avulla todella paljon ohjelmoinnin ja robotiikan merkityksestä ohjelmaa katsoessaan. Tätä parempaa tapaa edesauttaa nuorten innostumista teknologia-alasta ei varmaan voisi ollakaan. Jos et vielä ole katsonut ohjelma, katso ihmeessä Areenasta. Kaikkien opettajien tulisi näyttää ohjelma myös luokalleen.
Ja mitä kaikkea ovatkaan saaneet taskuihinsa nuo 27 robomestarinuorta, yhdeksän tutoroppilasta, valmentajat, vanhemmat, opettajat, koulut ja muut yhteistyötahot. Annetaan Bittipolliisien ja heidän taustajoukkojensa kertoa millainen kokemus oli.
Ennen kuin robomestarit alkoi olimme innoissamme, kun pääsimme mukaan. Kun viime kausi oli niin mietimme, että olisi hauskaa olla joskus mukana ohjelmassa. Seuraavilla kisaviikoilla meitä jännitti paljon, että miten kisassa tulisi käymään. Kun finaalijakso oli ohi, niin olimme helpottuneita ja iloisia suorituksestamme. Opimme Robomestareista paljon uutta koodauksesta ja rakentamisesta. Olimme aiemminkin tehneet Legoista jonkin verran, mutta kisassa opimme paljon lisää. Erityisesti mieleen jäi onnistumisen hetket, yhdessä olo ja kaikki uudet opitut taidot. Robomestarit oli ikimuistoinen ja unohtumaton kokemus, josta muistellaan varmasti paljon jälkeenkin päin. – Bitipollisit Elisa, Veera ja Otto
Linja-automatka YLE:n Robomestareiden finaalin kuvauksiin Tampereelle todisti mainiosti sen, mitä olimme aistineet jo kevättalvella: Bittipolliisien joukkue oli ryhmäytynyt erinomaisesti! Osallistujien eri koulu, ikä tai sukupuoli ei ollut merkittävä tekijä ryhmän yhteenkuuluvuuden ja sitoutumisen kannalta. Yhteinen innostus näkyi ja kuului. Oli ilo ja kunnia osallistua tukijoukoissa näin hienoon tapahtumaan, Bittipolliisien innostus tarttui koko perheeseen ja sitä myös levitettiin aktiivisesti sukulaisille, naapureille ja työkavereille! Mukavasta ja hyödyllisestä leikinomaisesta harrastuksesta tulikin enemmän totta. Alusta asti oli selvää, että joukkueeseen päässeet ottivat valmistautuminen tosissaan. Oltiin ainutlaatuisen elämyksen äärellä. Kotona olemme käyneet pitkiäkin keskusteluja robotiikan ja ohjelmoinnin merkityksestä arjessa nykyään ja tulevaisuudessa, opiskelu- ja uravalinnoista, tiimityöskentelystä, esiintymisestä, mediakasvatuksesta, tv-ohjelman todellisuudesta sekä lasten ja aikuisten kilpailun maailmasta. Kokemukset Robomestareiden parissa johdattivat koko perheen käsittelemään aiheita, jotka olisivat saattaneet jäädä käymättä ilman yhteistä konkreettista kokemusta Robomestareista. Uusia kaverisuhteita on syntynyt yhteisen kokemuksen pohjalta. Koronasta huolimatta jokainen Robomestareiden osallistuja muistaa varmasti vuoden 2020 jostain hyvin, hyvin positiivisesta, joka kantaa vielä pitkälle! – Janne ja Miia Länsitie tukijoukot
Kahdeksan viikkoa kovaa tekemistä, oppimisen iloa, yhteistyötä ja kaikkensa antamista. Sitä oli Robomestarit 2020. Se mitä televisiosta koteihin välittyi, kertoi vain puoli tarinaa, ehkä vähemmänkin. Joka viikko Bittipolliisien joukkueen kesken käytettyihin tapaamisiin, kutsuttakoon niitä vaikka treeneiksi, kului yli kymmenen tuntia. Kotona tehtävä ajatustyö mukaan luettuna määrä hipoi joukkueen jäsenten kohdalla varmasti jo toistakymmentä tuntia. Mikä sai lapset jaksamaan tällaista kaiken muun elämän, kuten koulun ja harrastusten lomassa? Innokkuus, kilpailuhenki vai joukkueesta löytyneet uudet kaverit? Todennäköisesti vastaus muodostuu jostain näiden kaikkien yhdistelmästä. Yhtäkaikki, Bittipolliisien joukkueessa vallitsi hyvä tunnelma ja positiivinen tekemisen meininki ensimmäisistä treeneistä loppukiriin asti. Joukkueen valmentajan näkökulmasta on ihmeteltävä, miten lapset jaksoivat viikko toisensa jälkeen jäädä yhtä innokkaina koulun jälkeen useaksi tunniksi ideoimaan, rakentelemaan ja ohjelmoimaan, testaamaan, purkamaan ja aloittamaan alusta. Fiilis ei aina ollut katossa, ja pettymyksiäkin kohdattiin, mutta silti jokin kummallinen, ehkäpä pohjoinen sisukkuus ja jatkuva positiivinen asenne kaikkea, myös vastoinkäymisiä kohtaan, kantoi eteenpäin. Tosin kyllähän meillä pääasiassa hauskaa oli, ja onnistumisia tuli rutkasti. Ennen kaikkea Robomestarit 2020 oli kasvattava kokemus, sekä itselleni valmentajana että mukana olleille lapsille. Kahdeksan viikon aikana nähtiin, koettiin ja tehtiin yhdessä uskomattoman paljon. Robotteja, ohjelmointia, oppimishetkiä, mekaanisia ratkaisuja, vitsejä, iloa ja surua, televisiostudioita, kameroita, junamatkoja, uusia kavereita ja kasvomaskeja. Toiveeni on, että jokaiselle mukana olleelle lapselle jää tästä kokemuksesta käteen tunne siitä, että minä pystyn, minä osaan ja minä voin oppia. Koska vuonna 2020 on todennäköistä, että jokin tartunta saadaan, olkoon se näiden lasten kohdalla pysyvä into robotiikkaa kohtaan. – Joukkueen valmentaja, Jaakko Korpela
Kurkkuun nousee pala näitä yllä olevia ajatuksia lukiessa. Millaisen huikean kokemuksen olemmekaan jälleen onnistuneet järjestämään. Tämä on se päällimmäisin syy, miksi kannattaa mieluummin sanoa kyllä kuin ei, vaikka aina se ”kyllä” ei olekaan helpoin tie.
Bittipolliisien manageri Jussi Näykki
rajakylätekno 