Teknologiakasvatus

Ilman selkärankaa

Ilman selkärankaa elämä olisi vaikeaa, paitsi jos sattuu kuulumaan selkärangattomien eläinten ryhmään. Teknoluokka 5A aloitti syksyn rakentamalla ansoja selkärangattomille eläimille.

Pulloansa rakennetaan katkaisemalla iso limpparipullo paksuimmasta kohdastaan ja teippaamalla yläosa suppiloksi alaosan sisälle. Pullon pohjalle syötiksi kaadetaan veden, hiivan ja sokerin seosta. Pari pulloansaa houkutteli hyvin pieniä hyönteisiä, kuten hyttysiä ja kärpäsiä, mutta ansan sijoituspaikka sekä houkutinainesten määrä vaikutti selvästi ansan suosioon.

Teippiansa on tarkoitettu maata pitkin kulkevien kahdeksanjalkaisten selkärangattomien nappaamiseen. Teknoluokan teippiansat koituivat muutaman onnettoman hämähäkin kohtaloksi, mutta suurta saalista emme saaneet. Tätä täytyy kehitellä eteenpäin.

Parhaiten toimi maahan kaivettuun kuoppaan asetettu ja hyvin maisemoitu purkkiansa. Se keräsi hämähäkkejä, muurahaisia, matoja ja jopa muutaman tuhatjalkaisen tiskiaineliuokseen lillumaan.

Ansan rakentamisen lisäksi tässä harjoituksessa kuumottelevaa oli hyönteisten tutkiminen mikroskoopilla ja niiden luokitteleminen selkärangattomien eri alaryhmiin. Oppimiskokemuksena aivan verratonta touhua!

Mainokset

Rajakylän koulu menestyi Robocup2017-kisoissa

Kisoista matkasi Rajakylään yhteensä neljä mitalia.

Yläkoulun VEX-tiimihaasteessa voiton veivät Matti Väisänen ja Stepan Pyaskin. Pronssia samassa sarjassa saavuttivat Eelis Aalto ja Rasmus Autio.

 

 

 

 

Yksi voittajatiimin finaalisuorituksista

 

Vaikeimmassa pelastussarjassa hopeaa saivat Joona Rahja(6lk.) ja Aatu Litmanen(4.lk.). Huomionarvoista on, että pojat jättivät taakseen useita yläkoululaisjoukkueita.

               

 

Hopeaa tanssi- ja teatterisarjassa saivat Inka Rasinkangas ja  Jenna Kopola

 

 

 

 

 

Tunnelmia Robocupista

Onhan näitä robotteja rakenneltu jo monta viikkoa, mutta vasta, kun saavuttiin Oulun yliopistolle, Innokas-verkoston järjestämään Robocup-tapahtumaan, viimeisetkin Rajakylän roboryhmät tajusivat, mistä hommassa on kyse. Viimehetken  paniikissa viimeistelyrakenteluun sekä ohjelmien ja sensorien hiomiseen satsattiin täällä todella kiitettävästi. Eikä turhaan. Rajakylän 17 ryhmää menestyivät kisoissa kunniakkaasti. Tärkeintähän ei ole se voitto, vaan oppiminen, ja oppimistapahtumana nämä kisat ovat vailla vertaa!

Hetkiä Oulun historiasta

Neljäsluokkalaisten monialainen oppimiskokonaisuus oli tällä kertaa yhdistelmä tiedonhakua, ryhmätyötä, tietotekstin kirjoittamista ja käsityöaskartelua. Oppilaat valitsivat Oulun historiasta itseään kiinnostavan aiheen, johon perehtyivät netissä ja kirjastossa. Tästä aiheesta kirjoitettiin tietotekstit, jotka linkitettiin pienoismalliin QR-koodien avulla. Laser-leikkuri osoittautui oivaksi työkaluksi pienoismallien rakentamisessa. Talot syntyivät sillä käden käänteessä.

Viikkoon lisämausteensa antoi Sara Wacklin, joka kirjansa välityksellä kertoi elävästi erilaisia hassuja ja uskomattomia tapauksia Oululaisten edesottamuksista.

FabLab4School

Teknoluokan hirsitaloprojekti huipentui tällä viikolla kaksipäiväiseen vierailuun Oulun yliopiston FabLabissa. Meidän luokan mattoveitset, sahat, kuumaliimat ja balsahirret olivat kyllä ”so last week” verrattuna FabLabin jääkaapin kokoiseen 3D-tulostimeen, laser-leikkureihin, CNC-jyrsimiin. Perinteisen ja modernin käsityön kohtaaminen tuotti kuitenkin paljon mielenkiintoista tekemistä ja erityisesti oppimista.

Hirsitalo tarvitsee tietysti valot. Tätä tarkoitusta varten leikkasimme poikki kasan USB-johtoja, ja juotimme niiden päähän vastukset ja LED:it. Rakensipa joku johtoon kytkimenkin. Tiesitkö, että USB-johdon musta ja punainen johto tarjoavat 5V jännitteen. Tämä riittää mukavasti pienten sähkölaitteiden pyörittämiseen.

Monen oppilaan mielikuvitusta kutkutti eniten laser-leikkuri. Inkscapella sai helposti piirreltyä avaimenperiä ja laatikkotaloja, jotka sitten leikattiin MDF-levystä. Tätä täytyy saada lisää!

Uusi tuttavuus oli Innokas-verkoston teknoluokalle tarjoama mikrokontrolleri, BBC MicroBit. Oppilaat saivat hetkessä aikaan LED-hymynaamoja, lämpömittareita ja Kivi-Paperi-Sakset -pelejä. Laitteeseen on integroitu hurja määrä sensoreita, esim. lämpötilasensori, kiihtyvyyssensori, valosensori ja kompassi. Lisäksi laitteen saa bluetoothilla kiinni kännykkään. Parasta on kuitenkin verkkopohjainen ohjelmointiympäristö, jossa voi käyttää useita eri kieliä Pythonista lohko-ohjelmointiin.

Täytyy antaa kiitos ja kumarrus FabLabin Antille ja Ivanille, jotka antoivat asiantuntijuutensa oppilaiden käyttöön. Ehkä vierailun onnistumista kuvaavat parhaiten nämä oppilaiden suusta kuulemani lauseet: ”Ehkä minusta sittenkin voisi tulla isona ohjelmoija!”, ”Mistä näitä ledejä, vastuksia ja tinaa voi ostaa?” ja ”Saako tänne jäädä vielä pidemmäksi aikaa?”.

 

Tasakerta ja piilukirves

Nämä käsitteet, sekä monta muuta uutta ja mielenkiintoista asiaa tulivat tutuiksi hirsirakentamisen ammattilaisen, Eetu Marjakankaan vieraillessa Rajakylän teknoluokassa. Eetun ajatukset ja kokemukset toivat mukavasti käytännön näkökulmaa oppilaiden omien hirsitalojen rakentamiseen. Oppilaiden kysymyksiin esim. hirsitalon eristävyydestä ja katon rakentamisesta löytyi asiantuntevia vastauksia. Kenties parhaiten mieleen jäi Eetun mukanaan tuoma pienoismalli, jonka avulla oli helppoa havainnollistaa ristisalvokset sekä hirren ylä- ja alapinnan muoto.

Ensi viikolla hirsitaloprojekti jatkuu Oulun yliopiston FabLabissa.

Luokassa vedetään hirsiä.

Mutta ei silti nukuta! Kyse on 4A-teknoluokan hirsitaloprojektista. Näistä mökeistä tulee hieman tavallista omakotitaloa pienempiä, mutta muuten aivan oikeaoppisia hirsitaloja. Sahaamme hirret balsapuusta suunnitelmien mukaiseen määrämittaan, veistämme oikeat salvokset ja kokoamme rungot ihan itse. Ensi viikolla luokkaan saapuu oikea rakennustarkastaja tutkimaan työn laatua, joten on parasta pitää taso korkealla!

Vettä pitävä katto olisi tarkoitus rakentaa parin viikon päästä Oulun yliopiston FabLabissa, jossa askartelemme taloon myös led-valaistuksen. Nopeimmat talonikkarit pääsevät kenties yhdistämään projektiin myös hieman ohjelmointia BBCMicroBit-mikrokontrollerien avulla.

Hirsitaloprojekti on osa teknologiapainotteisten luokkien Kaupunki-teemaa.

Innokas-jatkokiertueella

Innokas-verkoston vuoden 2017 jatkokoulutuskiertue saapui tiistaina Ouluun, Rajakylän kouluun. Kiertueella on tänä vuonna tarjolla kolme pajaa:

Robotit valtaavat fysiikan luokan

Tervetuloa innostumaan Lego EV3-robottien käytöstä mittalaitteena! Koulutuksen aikana tutustutaan toiminnallisesti ohjelmoinnin ja robotiikan käyttöön yläkoulun fysiikan oppilastöissä.

Koulutus rakentuu aiheeseen johdattelevasta lyhyestä aloitusosiosta, toiminnallisesta työpajaosiosta ja lopussa toteutettavasta koonnista. Pajan aikana pääset tutustumaan kuvakepohjaiseen ohjelmointiin ja mittaustulosten käsittelyyn Lego-robotiikan avulla (EV3 + Datalogging). Paja ei vaadi aiempaa kokemusta EV3-ohjelmoinnista.

Peliohjelmoinnilla yli oppiainerajojen

Pajassa ohjelmoidaan monimediainen ja oppiaineita yhdistelevä digitaalinen peli käyttäen Scratch lohko-ohjelmointiympäristöä. Pelin grafiikka, äänet ja musiikki luodaan itse käyttäen ilmaisia, verkosta löytyviä työvälineitä.

Pajassa otetaan myös ensikosketus tekstipohjaiseen ohjelmointiin. Mukaan kannattaa ottaa oma läppäri (ei tabletti).

Irti rajoista Arduinolla

Pajassa tutustutaan Arduino IDE-ohjelmointiin Grove-järjestelmää käyttäen sekä 3D-mallinnukseen ja tulostukseen. Pajassa luodaan ja innovoidaan mahdollisuuksien mukaan oma ohjelmoitava tuote.

Lue lisää täältä.

img_3341-1

Scratch aiheutti päänvaivaa tasapuolisesti lapsille ja aikuisille.

 

Ilma on ainetta.

Onko tämä totta vai tarua? Parasta todistaa väite rakentamalla laite, joka käyttää tätä fysiikan lainalaisuutta hyväkseen.

Neljäsluokkalaisten käsissä syntyi muutamassa tunnissa monta pientä, mutta näppärää lennokkia. Työskentely vaati tarkkaa silmää, vakaata kättä ja kärsivällistä viimeistelyotetta, mutta lopulta tuli valmista. Moni oppilas hihkui iloisen yllättyneenä, kun lennokki lopulta liisi ilman halki suoraan ja tasaisesti tai teki näyttäviä silmukoita. Yleensä kuvataiteen tunnilla askarrellaan pelkkiä koristeita, mutta nämä olivat oikeita, toimivia laitteita!

Oikeastaan työn opettavaisin vaihe oli lennokin tuunaaminen: siipien vääntely, painon määrän säätäminen ja lisäosien suunnittelu. Uskon, että juuri tässä tuunausvaiheessa syttyivät ne uudet, tärkeät oivallukset ilman fysiikasta, painovoimasta ja aerodynamiikasta.